4 min

Yritysvastuuta pitäisi säännellä EU-tasolla

Fablehti.fi 3/19
Suurin osa suomalaisyrityksistä työskentelee hartiavoimin vastatakseen asiakkaiden läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta koskeviin odotuksiin. Suomi ja suomalaiset europarlamentaarikot voisivat edistää ihmisoikeuslainsäädäntöä, joka koskisi koko EU-alueen markkinoilla toimivia yrityksiä, kirjoittaa Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen.

Euroopan parlamentin vaalit käydään toukokuussa 2019, ja Suomi on EU:n puheenjohtajamaa vuoden loppupuoliskolla. Jo kuluneella vaalikaudella on keskusteltu ihmisoikeuslainsäädännöstä niin Euroopan tasolla kuin meillä kansallisestikin.

Joissain Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Sveitsissä, on jo yritysvastuulainsäädäntöä, johon sisältyy myös ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite. Laki asettaa yrityksille velvoitteen selvittää toimintansa ihmisoikeusvaikutukset sekä ennaltaehkäistä ja vähentää mahdollisia kielteisiä vaikutuksia. Lainsäädännön laajuus ja lähestymistapa vaihtelevat maittain.

EU:lla on mahdollisuus ottaa ihmisoikeuksien edistämisessä edelläkävijän rooli ja luoda yhtenäiset käytännöt ihmisoikeuksien edistämiseen. Yhtenäinen EU-lainsäädäntö tarjoaa leveät hartiat vaikuttaa ihmisoikeuksien edistämiseen myös globaalisti. Lisäksi yhtenäiset vaatimukset edistävät sisämarkkinoiden toimintaa ja yritysten vientiä.

Jos EU-maihin luodaan kuhunkin erilaista yrityksiä velvoittavaa lainsäädäntöä, se on tehotonta ja aiheuttaa yrityksille lisätaakkaa. Jokaiselle markkinalle erilaisten selvitysten tekeminen on iso hallinnollinen työ. Sama työmäärä voitaisiin kohdistaa tehokkaammin vastuullisuustyön edistämiseen, jos säädökset ovat yhtenäisiä.

Sääntelyn rinnalle tukea

Useissa ihmisoikeuskysymyksissä suurimmat haasteet ovat Euroopan ulkopuolella ja yksittäisen yrityksen vaikutusmahdollisuudet hyvin rajallisia. On kuitenkin yritystenkin etu, että toimintamaiden olot ovat vakaat ja ennustettavat.

EU-tasolla voidaan lainsäädännön lisäksi huomioida ihmisoikeuksien edistäminen kansainvälisissä sopimuksissa ja kiinnittää niissä huomiota esimerkiksi korruption ja lahjonnan ehkäisyyn.

Tekstiili- ja muotialan valmistusketjut ovat tyypillisesti moniulotteisia ja globaalisti pirstaloituneita. Raaka-aineen viljely ja tuotanto, langan jalostus, kankaan valmistus ja vaatteen ompelu tapahtuvat usein eri paikoissa. Toimintamallit ovat rakentuneet niin, että tiedon saaminen koko ketjusta on haastavaa ja se saattaa vaihdella.

Kansainväliset vastuullisuusjärjestelmät eivät aina ole sopivin vaihtoehto pk-yrityksille.

Mitä kansainvälisempi yrityksen toimintaympäristö on, sitä moniulotteisempia asioita se kohtaa. Jos huolellisuusvelvoitteen lisäksi halutaan lisätä avoimuutta ja jäljitettävyyttä, niihin liittyvät vaatimukset tulee ulottaa globaaleihin valmistusketjuihin, ei vain yhteen tuotannon vaiheeseen, kuten ompeluun.

Pelkkä sääntely ei myöskään riitä, vaan lisäksi yrityksiä tulee tukea vastuullisten toimintatapojen edistämisessä. Yritykset tarvitsevat konkreettista tukea ja neuvontaa siihen, kuinka vaikuttaa heikoimpien aseman kohentamiseen pitkissä valmistusketjuissa. Esimerkiksi kansainväliset vastuullisuusjärjestelmät eivät aina ole sopivin vaihtoehto pk-yrityksille ihmisoikeuksien edistämiseen, sillä niiden kustannukset ovat korkeat ja raportointivelvoitteet raskaita.

Meillä Suomessa yritysten vastuullisuustyötä voitaisiin tukea esimerkiksi nostamalla ihmisoikeuskysymykset ja vastuullisuusinformaatio keskeiseen rooliin Business Finlandin palveluissa. Tämä hyödyttäisi laajasti koko suomalaista elinkeinoelämää.

Lue myös: Tekstiilien kiertotalous tarvitsee EU-tason tiekartan

Lue myös: Vastuullisuuden osaamista yritysten hallituksiin