4 min

Puhuva paita ja muut Suomessa tutkittavat älytekstiilit, jotka voivat muuttaa maailmaa

Fablehti.fi 4/21
Langaton RFID-teknologia mahdollistaa jo lähimaksun kaupassa ja saa matkakortin toimimaan. Tulevaisuudessa sen avulla vaatteet voivat puhua ja lakanasta tulla oleellinen osa terveydenhoitoa, sanoo Tampereen yliopiston älykkäiden vaatteiden tutkimusryhmän johtaja Johanna Virkki. Hän listasi kolme kiinnostavaa tutkimuskohdetta ja kertoo, mitä kaupallistaminen vaatisi.

1. Paita, jolla voi tuottaa puhetta 

”Äidilläni on afasia, eli aivoperäinen puhehäiriö. Olen työskennellyt RFID-teknologian parissa kymmenen vuotta ja vuonna 2018 aloin tutkia tapoja, joilla puhevammaiset voisivat tuottaa puhetta helposti ja matalalla kynnyksellä. Tämä on ensimmäinen ideani, joka ei ole pelkkää insinööri-innostusta – uskon, että tästä voisi syntyä ihan oikea tuote.

Olemme kehittäneet tekniikan, joka mahdollistaa RFID-teknologian siirtämisen tekstiileihin. Syntyi kosketusohjain, joka on ommeltu kankaan sisään eikä siis näy ulospäin. Ajatus on, että vaate itsessään on käyttöliittymä, jonka avulla puhevammainen käyttäjä voi kommunikoida ja ilmaista itseään tuottamalla puhetta, joka kuuluu kännykän tai vaatteen kautta. Kosketustekniikan voi sijoittaa juuri sinne, minne käyttäjä parhaiten pystyy kohdistamaan liikettä. 

Johanna Virkki. KUVA Virpi Andersin

Vaatteen muodossa puheen mahdollistava tekniikka olisi aina mukana. On tärkeää, että vaate ei ole mikään vammaispaita, joka huutaa, että minä kommunikoin tällä. Irrotettavan kosketusohjaimen voi lisätä huomaamattomasti mihin tahansa vaatteeseen. Mutta olisi hienoa, että tätä teknologiaa hyödynnettäisiin myös valmisvaatteissa ja niitä voisi ostaa mistä tahansa marketista. Tulevaisuudessa älyvaatteet voisivat olla osa esteettömyyden ajatusta.”

2. Vaate fysioterapeuttina 

”Etäfysioterapia on koronan myötä nousussa ja sen toteuttamiseen tarvitaan erilaisia sovelluksia ja apuvälineitä. Yksi sellainen voisi olla jumppavaate, joka seuraa kehon liikkeitä ja välittää tiedot fysioterapeutille. Vaate laskee, onko liikkeitä tehty oikea määrä ja tietää, onko ne tehty oikein. 

Vaate voisi toimia myös peliohjaimena. Olemme kehittäneet yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa aktivointipelejä, joita ohjataan koskettamalla paitaa. Aiempia versioita aktiivisuuspeleistä on testattu vanhainkodeissa Suomessa ja Kiinassa, ja tulokset ovat olleet lupaavia: sen lisäksi, että jumppa tulee tehtyä, peli on tuonut sisältöä vanhusten päiviin ja saanut asukkaat kannustamaan toisiaan. Siitä on tullut hyvä mieli.

Vaatteesta voi olla hyötyä myös kuntoutuksessa. Esimerkiksi hoidettaessa neglect-oireita, jossa ihminen ei hahmota kehonsa toista puolta, kosketuksesta aktivoituva vaate kannustaa käyttäjän huomioimaan myös kehonsa passiivista puolta.

Toistaiseksi olemme testanneet RFID-tekniikkaa minun ostamissani peruspaidoissa, mutta viime syksynä työryhmään liittyi Milanosta Suomeen opiskelemaan muuttanut vaatesuunnittelija. Kesti viisi vuotta ratkaista, miten teknologia saadaan siirrettyä kankaaseen. Seuraavaksi voimme miettiä, miltä vaatteet voisivat näyttää.”

3. Liikkeen tunnistavat lakanat 

”Ihmisestä saadaan kerättyä dataa loputtomasti, mutta tärkein kysymys on, mitä sillä tiedolla tehdään ja ketä se voisi auttaa? Sitä olemme miettineet yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa järjestetyissä workshopeissa. Ammattilaisten vastauksista on noussut esiin yksi iso ongelma, johon toivotaan ratkaisua: vuodepotilaiden makuuhaavat. Niiden syntyä on vaikea ennakoida, vaikka potilasta käännellään. 

Mobiilirobotti lukee älylakanasta hälytyksen ja kutsuu hoitajan paikalle. KUVA Pauli Valo

RFID-teknologian avulla olisi mahdollista valmistaa lakana sisäänrakennetulla painesensorilla, joka lähettäisi hälytyksen hoitajalle, kun yhdelle alueelle kohdistuu liikaa painetta. Sama lakana voisi mitata myös sydämen sykettä, kehon lämpötilaa ja liikkeitä – tai liikkumattomuutta. Hoiva- ja vanhainkodeissa voi olla tärkeää tietää, että asukas on ylipäätään noussut sängystä. 

Älytekstiilit ja -huonekalut voivat olla myös vastaus itsenäiseen ja turvalliseen asumiseen. Mattoon sijoitetulla sensorilla voi hälyttää apua jos tippuu sängystä ja sohvan käsinojaa puristamalla voisi vaikka sammuttaa valot.” 

Mitä näiden innovaatioiden kaupallistaminen vaatisi, Johanna Virkki? 

”Tutkimus loppuu usein siihen, kun on keksitty, miten asiat saadaan toimimaan. Me olemme nyt kehittäneet valmistusmenetelmän, jolla RFID saadaan kevyellä ja edullisella tavalla osaksi vaatetta.

Pystymme valmistamaan älytekstiilejä, jotka kestävät rajuakin käyttöä ja pesua ja jotka eivät vaadi akkuja tai pattereita.

Suomessa on vahvaa osaamista peliteollisuudessa, älytekstiileissä ja vaatesuunnittelussa, mutta toiminta on pirstaloitunut. Tarvitsemme enemmän monialaista yhteistyötä. Meillä on nyt rakenteilla älyvaatteiden ja älyhuonekalujen ympärille verkosto, jossa on mukana eri alojen ihmisiä eri yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Tarkoitus on tuoda eri alojen opiskelijoita yhteen jo opiskeluvaiheessa esimerkiksi yhteisprojektien avulla. 

Suomessa RFID-teknologia on maailmanluokan tasoa. Uskon, että Suomesta voisi tulla alan edelläkävijä ja RFID-tekstiileistä uusi vientituote. Kaikkea osataan tehdä, mutta kenellä on se kuningasidea, josta kaikki lähtee?”