7 min

Näin tekstiilien kierrätyksestä saadaan uutta bisnestä

Fablehti.fi 3/19
Maailma etsii ratkaisuja tekstiilien kierrätykseen. Suomessakin alalle haetaan aktiivisesti ratkaisuja, jotka toisivat myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Selvitimme, mitä vaatisi, että Suomeen saataisiin pohjoismainen tekstiilijätteen jalostuslaitos.

Jossain päin poltetaan nytkin rintaliivejä, mutta ei protestiksi vaan pakosta.

Suomessa päätyy jätteeksi vuosittain jopa 70 miljoonaa kiloa tekstiilituotteita, josta iso osa voitaisiin kierrättää. 

Muutosta kohti kiertotaloutta vauhdittaa EU:n päätös, jonka mukaan vuonna 2025 poistotekstiilille tulee erilliskeräys koko EU:n alueelle, eli tekstiilijäte saa oman keräysastian muiden keräysastioiden rinnalle.

Avoin kysymys vielä on, kuka poistotekstiilin jatkossa hyödyntää.

Suomessa on haettu tähän ratkaisuja useiden eri toimijoiden projekteilla. Tekstiilijätteen keräilyyn ratkaisuja on ryhtynyt kehittämään Lounais-Suomen Jätehuollon vetämä yhteistyöprojekti, jossa on mukana 29 kuntien jätelaitosta. Jo vuonna 2020 Lounais-Suomen Jätehuolto avaa Turun seudulle poistotekstiilin jalostuslaitoksen pilottiversion.

Nykyään noin viidennes käytetyistä tekstiileistä kulkeutuu kirpputoreille ja hyväntekeväisyysjärjestöille.

Jalostuslaitoksen ideana on käsitellä tekstiilit takaisin materiaaliksi, joka soveltuisi raaka-aineeksi uusille tekstiilituotteille, ja toimittaa materiaali yhteistyöyrityksille jatkotuotantoa varten.

Poistotekstiilin jalostuslaitos mahdollistaisi uuden teollisuuden alan syntymistä Suomeen ja toimisi kerrannaisvaikutuksineen merkittävänä työllistäjänä. Jos kierrätystekstiilillä onnistutaan korvaamaan neitseellistä tekstiilikuitua, se vähentäisi myös hiilidioksidipäästöjä.

Suunnitelmissa on laajentaa pilottilaitosta tulevina vuosina. Vielä ei ole varmuutta, toteutuuko lopullinen ison mittakaavan jalostuslaitoshanke, ja jos toteutuu, minkä kokoisena.

Listasimme, mitä teollisen mittakaavan jalostuslaitoksen saaminen Suomeen vaatisi.

1. tarve: Pohjoismainen yhteistyö

Poistotekstiilin jalostuslaitokselle on tarvetta muissakin Pohjoismaissa ja Baltiassa, mutta laitosta ei ole kannattavaa rakentaa jokaiseen maahan.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on arvioinut Pohjoismaiden tekstiilijätteen määräksi 360 miljoonaa kiloa vuodessa. Määrän perusteella neuvosto on arvioinut, että Pohjoismaihin ja Baltian maihin voitaisiin perustaa yhteensä kaksi poistotekstiilin jalostuslaitosta.

Lounais-Suomen Jätehuollon visiossa Turun seudulle perustettavaan jalostuslaitokseen tuotaisiin poistotekstiiliä muistakin Itämeren maista. Toimitusjohtaja Jukka Heikkilä toteaa, että Suomen 70 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuodessa ei riitä suuren teollisuuslaitoksen pyörittämiseen, varsinkaan kun koko määrä ei päädy kierrätykseen, ja osa materiaalista voi olla pilalla, esimerkiksi kastunut. Heikkilä arvioi, että jalostuslaitokselle päätyisi Suomesta noin 20 miljoonaa kiloa tekstiiliä vuodessa, mikä on hänestä hyvä alku. Arvio perustuu Lounais-Suomen Jätehuollon tekstiilin erilliskeräyskokemuksiin.

Toistaiseksi Suomessa ei ole toimijoita, jotka jalostaisivat kierrätyskuitua langaksi, kankaaksi ja edelleen vaatteeksi, mutta poistotekstiilien jalostuslaitos voisi mahdollistaa uuden liiketoiminnan synnyn.

Kilpajuoksu tekstiilien kiertotalouden ympärillä on kovaa.

”Kukaan ei määrää, mihin jalostuslaitokset tulevat, vaan se ohjautuu tarpeiden ja markkinoiden mukaan. Toivomme, että saamme jalostettua toimintamme riittävän pitkälle, jotta varsinaiset hyödyntäjät pystyvät kierrätystekstiiliä tehokkaasti ja kannattavasti käyttämään”, Heikkilä sanoo.

Lounais-Suomen jätehuolto tekee ratkaisut tulevista investoinneista, kun pilottilaitos on saatu toimintaan ensi vuonna. Sen on tarkoitus käsitellä noin miljoona kiloa tekstiiliä vuodessa.

2. tarve: Lisää hyödyntäjiä poistotekstiilille

Suomessa tekstiilien kiertotaloutta on jo pari vuotta edistänyt maailman mittakaavassakin poikkeuksellinen Telaketju-yhteistyöverkosto, joka kerää kokeilujen ja selvitysten pohjalta tietoa kaikkien hyödynnettäväksi. Siihen kuuluu julkisia ja yksityisiä toimijoita, kuten Teknologian tutkimuskeskus VTT, Turun ammattikorkeakoulu ja lukuisia yrityksiä.

Myös Lounais-Suomen jätehuollon vetämä poistotekstiilin jalostuslaitoshanke on lähtöisin Telaketju-yhteistyöstä.

Poistotekstiileille ei ole silti vielä tarpeeksi suurten volyymien hyödyntäjiä. Useat kymmenet yritykset ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita kehittämään uusia ratkaisuja.

Kierrätettyä tekstiiliä on käytetty jo pienissä määrin muun muassa huonekaluteollisuudessa, laivateollisuudessa ja eristeteollisuudessa, joka tuottaa jalosteesta esimerkiksi akustiikkalevyjä. Mahdollisuuksia olisi vielä paljon suurempiin määriin.

”Kukaan ei tätä ratkaise yksin, vaan toimijoita täytyy olla monia erilaisia. Tarvitaan lisää yhteistyötä sekä jätelaitosten että yritysten kesken”, Heikkilä sanoo.

Uusia jalostuslaitokseen mahdollisesti tukeutuvia liiketoimintamuotoja voisivat olla myös tekstiilien pesu-, värjäys- tai valkaisupalvelut. Logistiikka-, automaatio- ja robotiikkaosaajillekin löytyy tekemistä.

3. tarve: 5–10 miljoonaa euroa

Jukka Heikkilä kertoo, että rahoituksen saamisessa on ollut haasteita. Hänen mukaansa tutkimiseen on yleensä helpompi saada rahoitusta kuin varsinaiseen investointiin. Tuet ovat olleet pieniä, suurimmillaan 200 000 euroa työ- ja elinkeinoministeriöltä.

Nyt jalostuslaitoksen pilottivaiheessa puhutaan noin 1,5 miljoonan investointikokonaisuudesta, jonka jätehuollon toimijat maksavat pääosin itse. Mutta hankkeen vieminen pidemmälle vaatisi 5–10 miljoonaa euroa, joten varsinaisen jalostuslaitoksen perustamiseen tarvittaisiin investointitukea.

Jukka Heikkilä toivoo poistotekstiilien jalostukseen energiapuolelta tuttua kiertotalouden investointitukea, koska toiminta ei ole aloitusvaiheessa kannattavaa.

Jos tekstiilin kierrättäminen uudeksi materiaaliksi olisi helppoa, sitä oltaisiin tehty jo pitkään.

”Rahoituksen järjestyminen ei ole varmaa, mutta sen eteen tehdään paljon töitä.”

Hankintalistalla on koko laitteisto lajittelusta kuidun avaukseen. Tekstiilit siis leikataan ja revitään auki, jotta esimerkiksi puuvillakuitua voidaan kehrätä uudestaan langaksi uusia tuotteita varten.

Merkittävä osa kustannuksista tulee kuitenkin alkukeräysten järjestämisestä. Kiinteistöistä kerääminen on kallista verrattuna aluekeräykseen.

4. tarve: Automaattinen lajittelulinjasto

Jos tekstiilin kierrättäminen uudeksi materiaaliksi olisi helppoa, sitä oltaisiin varmasti tehty jo pitkään. Tekstiileissä on monia erilaisia materiaaleja ja varsinkin vaatteet ovat usein sekoitteita. Eri materiaaleille on erilaiset käyttökohteet.

Nyt Lounais-Suomessa etsitään teknisiä ratkaisuja esimerkiksi tekstiilin tunnistamiseen, lajitteluun, pesuun ja puhdistukseen, jätteen silppuamiseen ja murskaamiseen sekä kuitujen avaamiseen.

Tällä hetkellä suunnitellaan automaattisen linjaston rakentamista. Testissä on infrapunaoptinen lajittelulaitteisto, joka lajittelee puuvillan, tekokuidut ja erilaiset sekoitteet toisistaan. Puuvilla on arvokkainta, koska se osataan jo kierrättää uudelleen kuiduksi. Muille materiaaleille etsitään käyttökohteita.

”Euroopasta löytyy toimintamalleja, mutta Suomessakin on paljon osaamista. Saamme kyllä omaan tarkoitukseen sopivan mallin kehitettyä”, Jukka Heikkilä sanoo.

Maailma