2 min

Teknologia mullistaa tekstiilitunnistamisen ja vauhdittaa tekstiilien kierrätystä

Fablehti.fi 06/2020
Hitaasti käsityönä tehtävä poistotekstiilien lajittelu on pitkään ollut yksi tekstiilien kierrätyksen pullonkauloista. Kuluttajilta poistuvissa tekstiileissä voi olla useita eri materiaaleja ja sekoitteita, joiden tunnistaminen on hankalaa. Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n prosessikehitysinsinööri Jaakko Zitting kertoo, miten teknologia on muuttamassa lajittelun käsityöstä koneelliseksi.

Tekstiilien kiertotalous etenee nyt vauhdilla. Tekstiilit ovat vahvasti EU-komission asialistalla, ja Suomessa tekstiilien erilliskeräys aiotaan käynnistää vuonna 2023. Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH) rakentaa parhaillaan Paimioon pilottilaitosta, jossa poistotekstiilien käsittely on käynnistymässä jo vuoden 2021 alussa.

LSJH aikoo käsitellä pilottilaitoksessaan kuluttajilta syntyvää poistotekstiiliä. Tekstiilien kierrättäminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Kun samasta pussista voi löytyä vanhat jumppatrikoot, talvitakki, juhlamekko ja rikkinäisiä t-paitoja, niin kasassa on melkoinen cocktail erilaisia tekstiilikuituja.

LSJH on kehittänyt poistotekstiilien lajitteluun soveltuvaa teknologiaa yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun (LAB) ja laitetoimittaja Spectral Enginen kanssa.

Tunnistusteknologia perustuu infrapunaan, ja sen avulla tekstiilien kierrätysmahdollisuudet ovat pian pidemmällä kuin koskaan aikaisemmin. Infrapunatunnistus on jo käytössä esimerkiksi muovipakkausten lajittelussa, mutta tekstiilien kierrätyksessä se on uutta.

Infrapunaskanneri tunnistaa eri tekstiilikuidut.

Skanneri oppii, kun sitä opetetaan

Käytännössä infrapunaskanneria käyttää edelleen ihminen. Työ kuitenkin nopeutuu, koska nyt tuotteet voidaan koneellisesti tunnistaa sen sijaan, että etsittäisiin tuotteiden pesulapuista materiaalitietoja tai lähetettäisiin kangasnäytteitä laboratorioon tutkittavaksi.

Tunnistusteho paranee vähitellen, kun laitteelle opetetaan eri materiaalien ominaisuuksia.

”Olemme esimerkiksi tallentaneet puuvillanäytteitä tunnistekirjastoon, eli skannerille on kerrottu, miltä puuvilla näyttää. Skannerin linssi laitetaan kiinni tekstiilimateriaalin pintaan, se mittaa materiaalin, vertaa tulosta tietokantaan tallennettuun tietoon ja kertoo mistä materiaalista on kyse”, Jaakko Zitting kuvaa toimintaperiaatetta.

Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n prosessikehitysinsinööri Jaakko Zitting.

Tekstiilimateriaalien tunnistusta voi verrata väritunnistukseen.

”Jotta konenäkö osaa tunnistaa punaisen värin, niin sille pitää kertoa miltä punainen väri näyttää ja mikä on sen värin aallonpituus. Tekstiileissä eri materiaaleilla on erilaiset aallonpituudet”, Zitting selittää.

Puhtaille kuiduille riittää kierrätysmarkkinoilla kysyntää

Puuvillan ja villan tapaiset luonnonkuidut ovat arvokasta raaka-ainetta, ja niille löytyy kierrätysmarkkinoilta käyttökohteita. Suurin työ niiden kanssa on alkulajittelussa, jotta raaka-aine saadaan pilaantumattomana jalostukseen.

”Tällä hetkellä haluamme tunnistaa erityisesti puhtaita kuituja, kuten puuvillaa. Meillä on mahdollisuus seuloa muitakin kuituja, mutta se vaatii skannerin opettamista, ja lisäksi materiaalin kysyntää tarvitaan lisää”, Zitting sanoo.

Poistotekstiilin lajittelua Lounais-Suomen jätehuollossa.

Jaakko Zitting on ohjannut tekstiilimateriaalien tunnistuskokeita, joissa esimerkiksi puuvilla, villa, viskoosi, polyesteri ja polyamidi on tunnistettu omiksi virroikseen jatkokäyttöä varten. Haastetta on edelleen sekoitteiden kanssa.

”Sekoitteita on tuhansia erilaisia, ja niitä kaikkia ei voi koneelle opettaa. Tai voidaan teoriassa, mutta käytännössä se olisi todella työlästä. Pelkän puhtaan puuvillan tunnistus on jo vaatinut viitisenkymmentä näytettä. Laboratoriossa on ensin varmistettu, että kyseessä on puhdas puuvilla, ja näitä malleja sitten käytetty tunnistusalgoritmin opettamiseen”, Zitting kertoo.

Lajiteltua tekstiilimateriaalia voidaan hyödyntää laajasti

Tekstiilien kiertotaloutta on Suomessa edistetty tekstiilialan yritysten, jätelaitosten sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden yhteistyönä Telaketju-verkostossa. LSJH:n pilottilaitos on yksi yhteistyöverkoston konkreettisista tuloksista.

”Suomesta on puuttunut tällainen tekstiilikuitujen avauslaitos. Puuttuva lenkki on hidastuttanut toimivan tekstiilien kierrätysketjun rakentumista”, Zitting kertoo.

Seuraavaksi poistotekstiilin käsittelylaitos siirtyy operatiiviseen toimintaan. Tekstiilien lajittelulla ja kuitujen avaamisella halutaan palvella mahdollisimman laajasti poistotekstiilien potentiaalisia hyödyntäjiä.

”Ensisijaisesti materiaalia tuotetaan langanvalmistukseen, mutta se soveltuu hyvin myös esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineiksi”, Zitting kertoo.

 

Paimion pilottilaitos sijoittuu Rester Oy:n kanssa samoihin tiloihin. Rester Oy tulee käsittelemään yritysten poistotekstiiliä. Pilottilaitos kuuluu Telaketju-hankkeeseen. Telaketju-verkostoon kuuluu tekstiilialan, jätehuollon ja tutkimusorganisaatioiden edustajia ja se rakentaa Suomeen tekstiiliin liittyvien kiertotalousarvoketjujen ekosysteemiä.

 

Teksti: Milla Vainio
Kuvat: Tuomas Alijoki & Vesa-Matti Väärä / LSJH

 

Lue myös: Tekstiilien kiertotalous etenee: Poistotekstiilien jalostuslaitos avataan Paimioon 2021