Ervin Latimerin mallistosta, KUVA Hayley Lê
7 min

Nimet mieleen – näiden nuorten suunnittelijoiden töitä kannattaa seurata

Fablehti.fi 6/21
Suomesta valmistuu vuosittain lahjakkaita muotisuunnittelijoita, joita havitellaan maailman muotitaloihin. Haastattelimme kolmea kiinnostavaa nuorta suunnittelijaa. Jonathan Ingberg, Ervin Latimer ja Anna Isoniemi kertovat omista mallistoistaan – ja pinnalla olevista ilmiöistä. 

Jonathan Ingberg & ekologinen luksus 

KUKA Jonathan Ingberg valmistui vuonna 2017 maineikkaasta Lontoon Central Saint Martins -yliopistosta. Hän teki harjoittelun huippumuotitalo Balenciagalla sekä töitä niin Tiger of Swedenilla, Aalto Internationalilla kuin H&M:lla. Pandemia muutti hänen suunnitelmansa, ja väliaikaiseksi tarkoitettu oleskelu Suomessa piteni. Hän muutti vanhempiensa lammastilalle Inkooseen ja alkoi tutkia mahdollisuuksia hyödyntää kotitilansa ylijäämävillaa, joka menisi muuten hukkaan. Syntyi By Hinders -brändi, jonka ensimallisto Rötter on lanseerattu juuri.  

Jonathan Ingberg KUVA Aya Brace

MITÄ Nykyajan luksusta on tietää vaatteensa alkuperä. Ingberg pyrkii By Hinders -mallistollaan niin ekologiseen ja läpinäkyvään lopputulokseen kuin mahdollista – designista tinkimättä. Unisex-malliston vaatteissa huomio kiinnittyy hiljaiseen kauneuteen, viimeistelyyn ja käsintehdyn oloisiin materiaaleihin, joista pienet virheet tekevät täydellisiä – luksusta. Kutakin vaatetta valmistetaan pieni erä, sen verran mitä materiaalia on. 

”Martat neulovat mallistoni neuleet” 

 ”Tutkin jo opintojeni aikana, miten erilaisia olemassa olevia materiaaleja – käytettyjä tai löydettyjä, ylijäämää – voisi hyödyntää malliston suunnittelussa ja tein lopputyöni 1940-luvun sota-ajan make do and mend -ilmiöstä; sen ajan DIY-ilmiöstä, joka syntyi materiaalien pulasta. 

Suomessa 50% lammastilojen villasta menee hukkaan, siinä ei ole järkeä. Työvaiheet ovat kalliita ja niitä ei tällä hetkellä pysty tekemään Suomessa kuin pienimuotoisesti. Jos esimerkiksi haluaa pestä suuret määrät villaa, pitää se lähettää Englantiin pestäväksi. Olen lähtenyt kehittämään koko prosessia ja käytän mallistoni vaatteissa vain vanhempieni lammastilan raakavillaa: materiaalia, joka olisi joka tapauksessa olemassa ja menisi muuten hukkaan.  

Olen opetellut hyödyntämään villaa uusilla tavoilla. Käytän esimerkiksi vaatteissa karstalankaa, joka vaatii vähemmän työstövaiheita. Sitä on mahdollista valmistaa Suomessa. Ajattelen että on osa designprosessia tutkia, mikä on materiaalille mahdollista ja tehdä siitä hienoa, nostaa se jalustalle.  

Esikoismallistoni nimi on Rötter ja siinä kiteytyy syksyn tunnetila talveen valmistautumisesta, siihen kun kesän sato on jo kerätty. Maatilalla vaatteet valitaan vallitseviin olosuhteisiin ja työtehtäviin, ja mallistossani on paljon viitteitä esimerkiksi tuulelta, sateelta ja viimalta suojautumisesta.  

Länsi-Uudenmaan Martat tekevät mallistoni neuleet. Villakankaatkin on kudottu karstalangasta. Annan pienten virheiden näkyä ja rakennan kokonaislookin sen ympärille, annan materiaalin lähtökohtien ohjata koko suunnittelutyötä. Lopputulos on kaunis ja eläväinen, vähän kuin koko Suomen kulttuuri: ei liian kiillotettu. 

”Vaatteen hintalappu on ehdotus: mitä jos sijoittaisit tähän  ympäristöystävällisesti tehtyyn, klassiseen ja pitkäikäiseen vaatteeseen.

Villan lisäksi mallistossani on pellavaa, ylijäämänahkaa sekä puuvillakankaita, joita olen keräillyt vuosien ajan erilaisista ylijäämäpaikoista. Minulla materiaali ohjaa, mitä siitä pitää suunnitella.  

Ylipäätään suhtaudun koko prosessiin ja siihen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen suunnitteluna. Suunnittelutyö ei lopu siihen, että vaate on kaupassa, vaan prosessi on paljon pidempi. Haluan tehdä vaatteita, joilla on mahdollisimman pitkä elinkaari ja jotka ovat mahdollisimman vastuullisesti tuotettuja. Se näkyy myös hintalapussa (paidat 480 euroa, neuleet 520 euroa, takit 1200 euroa).  

Vaatteeni ja niiden hintalappu on ehdotus: mitä jos sijoittaisit tähän mahdollisimman ympäristöystävällisesti tehtyyn, klassiseen ja pitkäikäiseen vaatteeseen, joka on valmistettu reilun kaupan mukaisesti, koska ihmisille on maksettu kunnon palkkaa. Ostamalla hyväksyy aina tuotteeseen liittyvät arvot.”  

Ervin Latimer & aito inklusiivisuus

KUKA Ervin Latimer valmistui Aalto-yliopistosta talvella 2020 ja palkittiin samana vuonna Vuoden nuorena suunnittelijana. Latimer on myös työskennellyt ulkomailla: 1017 ALYX 9SM -merkille Italiassa sekä ollut HELIOT EMIL -brändin design managerina Tanskassa. Hän on keskittynyt omassa suunnittelutyössään erityisesti rodullistettuun queer-representaatioon sekä sukupuolen ja maskuliinisuuden moninaisuuden kysymyksiin. Latimer julkaisee kesällä oman tuotemerkin, jonka ensimmäinen mallisto lanseerataan vuoden 2022 alussa. 

Ervin Latimer KUVA Hayley Lê

MITÄ Aidon inklusiivisuuden kysymykset ovat koko ajan keskeisempiä. Etenkin sukupolvi Z on kriittinen sen suhteen, etteivät brändit ota kantaa sukupuoleen, sen moninaisuuteen ja esittämiseen sekä vähemmistöihin, rodullistettujen ja marginalisoitujen kehojen representointiin liittyviin teemoihin pintapuolisella tasolla, vaan että lähestymistapa on aidosti rakenteita kyseenalaistava ja uudistava.  

Haluan laajentaa maskuliinisuuden käsitettä

”Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että olen miestenvaatesuunnittelija, mutta suunnittelen vaatteita, joilla kuka tahansa voi esittää maskuliinisuutta. Haluan leikkiä miesten muodin stereotypioilla ja säännöillä ja laajentaa maskuliinisuuden käsitettä.  

Ehkä jossain vaiheessa pääsemme siihen, että feminiininen ja maskuliininen eivät tarkoita sanoina tai käsitteinä mitään, koska ne ovat menneet niin sekaisin. Mutta vielä emme ole siellä. Siksi tutkin maskuliinisuuden performanssia vaatetuksessa ja haluan rikkoa sitä. Vaatteideni kautta kuka tahansa pääsee esittämään mitä tahansa puolta sukupuolestaan. Esimerkiksi cis-sukupuoliset miehet voivat käyttää mallistooni kuuluvaa mekkoa siinä missä pukua. 

Tulevan brändini keskiössä on ilman muuta taustani ruskeana homoseksuaalina. Pohjoismaisen muodin tarina on aika kapea, hyvin puhdaslinjainen, hetero ja cis. Tuon sen rinnalle vaihtoehtoja, jotka ovat yhtä lailla osa totuutta.  

Isot brändit Balenciagasta Burberryyn ovat heränneet representaation kysymyksiin, mutta kertooko se brändin aidoista arvoista, että tekee tuotteita Pride-viikoille tai tuotteen, jossa lukee Pride? Tai että palkkaa ihmisen vastaamaan yrityksen inklusiivisuudesta. Toivon niin. Minulle nämä kysymykset ovat kuitenkin kaiken lähtökohta, osa minua. Haluan luoda brändin, jonka DNA:ssa ne ovat. 

Ihonväriin liittyvä representaatio on minulle ykkösjuttu. Ja heti sen perässä kaikki LBGTQ-sateenvarjon alle tippuvat asiat. Minua kiinnostaa subversio, uusien merkitysten antaminen olemassa oleville asioille. Esimerkiksi sen rikkominen, kuka maskuliinisuutta esittää, minkälainen keho voi projisoida maskuliinisuutta. Mallistossani on paljon perusmaskuliinisia rakennuspalikoita kuten farkut, puku ja kauluspaita. Moniin niihin liittyy vuosikymmenien saatossa rakentuneita merkityksiä esimerkiksi valtaan liittyen. Niitä on kiinnostavaa lähteä purkamaan.  

”Kimaltava hapsuspektaakkeli voi olla yhtä lailla ajaton kuin valkoinen kauluspaita.”

Varsinainen suunnittelufilosofiani on yllättävän vanhanaikainen, arvostan liikettä ja muotoa, perusjuttuja: miltä vaate näyttää erilaisten kehojen päällä, miten se toimii eläessä. Haluan luoda asioita, jotka kestävät aikaa. 

Tämä ei tarkoita, että vaatteen pitäisi olla funktionaalinen. Se voi olla kreisi ja näyttävä. Kimaltava hapsuspektaakkeli voi olla yhtä lailla ajaton kuin valkoinen kauluspaita. Siihen kiteytyy jokin voimakas tarina, se kertoo jotain tietystä ajasta tai suunnittelijasta.   

Maailmalla on muutamia kiinnostavia queer-brändejä kuten yhdysvaltalainen Telfar ja brittiläinen Charles Jeffrey Loverboy. Mutta monia esimerkkejä edes maailmalla ei ole, saati Pohjoismaissa. Tai ehkä on, mutta en valitettavasti ole kuullut heistä. Siksi haluan luoda oman yrityksen, joka keskittyy nimenomaan ihonvärin ja queeriyden kysymyksiin.”  

Anna Isoniemi & sporttimuodin nousu 

KUKA Anna Isoniemi valmistuu tänä keväänä maisteriksi Aalto-yliopistosta, mutta hän on ehtinyt jo saada mainetta kansainvälisessä Hyèresin muotikilpailussa ja tehdä yhteistyömalliston legendaarisen urheiluvaatejätti Adidaksen kanssa. Adidas x Anna Isoniemi -mallisto oli myynnissä maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä Isoniemi valmistelee oman malliston lanseeraamista ja työskentelee freelancer-suunnittelijana. 

Anna Isoniemi

MITÄ Viimeistään korona nosti urheilu- ja leisure-muodin keskiöön. Zoom-maratoneissa istuvat kotitoimistotyöläiset ovat kilvan hankkineet mukavia mutta palaverityylikkäitä vaatteita urheiluosastojen puolelta. Rajat urheilu- ja käyttömuodin välillä ovat hämärtyneet, ja urheilumuodin puolelta siirtyy yhä enemmän elementtejä käyttömuodin puolelle – eli tapahtuu juuri se mitä Anna Isoniemi on aina tehnyt suunnittelussaan. 

”Urheiluvaatteiden ominaisuuksia voisi siirtää käyttövaatteisiin” 

 ”Adidas-yhteistyön kautta tajusin lopullisesti, että urheiluvaate on universaali, monelle sopiva. Pidän siitä, että suunnitellaan asu, jolla ei ole yhtä selkeää käyttäjää, vaan joka sopii kenelle tahansa.  

Urheilullisuus on ollut aina mukana suunnittelussani. Tykkään urheilumaailman vauhdista, spontaanisuudesta ja välittömyydestä, tietynlaisesta primitiivisyydestä. Taiteessa on samaa välitöntä luomisen iloa kuin urheilussa, odottamatonta ja kontrolloimatonta. Kummassakin myös intuitio on vahvassa roolissa.  

Kutsun itseäni suunnittelijana äänekkääksi minimalistiksi. Tykkään yhdistää eri maailmoja, vaikkapa ralliurheilun estetiikkaa perinteiseen minimalismiin. Yhdistän myös maskuliinisia ja feminiinisiä elementtejä, hallittua ja kaaosta. Se on tapani ilmaista itseäni, sekä taiteilijana että suunnittelijana.  

Adidas-yhteistyö oli kaiken kaikkiaan mieletön. Siitä kun sain sähköpostin Adidaksen toimistolta meni kaksi viikkoa, ja olin jo Saksassa suunnittelemassa mallistoa. Kokemus oli valtavan opettavainen. Sain työskennellä ison tiimin kanssa, kuulla erilaisten ihmisten näkemyksiä ja tuoda oman näkemykseni kaiken keskelle. Viimeiset vuodet ovat olleet melkoisia, nyt vasta alan hahmottaa, mitä kaikkea on tapahtunut. 

Tällä hetkellä keskityn oman merkin kokonaismaailman luomiseen ja teen töitä freelancerina. Haluan tulevaisuudessakin tehdä monenlaista. Haluan suunnittelijana uusiutua jatkuvasti, olla avoin maailman tapahtumille. Olo- ja verryttelyasun ujuttautuminen ammattimaiseen elämään on ollut kiinnostava ilmiö, joka on tullut pandemian myötä. Pohdin myös, miten tiettyjä funktionaalisia ominaisuuksia voisi siirtää urheiluvaatteista käyttövaatteisiin tai jopa juhlavaatteisiin. Että miten urheiluvaatteista voisi lainata käytännöllisiä ratkaisuja vaikkapa juhlamekkoon.  

”Vaatteiden käyttötarkoituksen monipuolistuminen rikkoo myös erilaisten vaategenrejen rajoja.”

Minua kiinnostaa normaalin arjen ja professionaalin arjen yhdistäminen, ja miten se näkyy vaatteissa. Totutun ja totuuden kyseenalaistaminen. 

Koronavuosi on opettanut minua vaatteiden käyttömukavuudesta, kun olen itse käyttänyt paljon urheiluvaatteita, ja siitä miten vaatteet on aina suunniteltava liikettä varten. Tämä tulee vaikuttamaan suunnitteluuni. Aion keskittyä entistä enemmän siihen, miltä vaate tuntuu päällä, miten se liikkuu. Koen, että vaatteiden käyttötarkoituksen monipuolistuminen rikkoo myös erilaisten vaategenrejen rajoja, tai ne poistuvat kokonaan. Arki-, urheilu- ja juhlavaatteet taipuvatkin sellaisiin tilanteisiin, joihin niitä ei ole aikaisemmin mielletty.  

Minua myös kiinnostaa se, miten erilainen vartalo on, kun se on liikkeessä, kun raajat eivät ole suorassa, ja mitä se vaatii vaatteilta. Olen löytänyt mielenkiintoisia ratkaisuja käytännöllisyyteen liittyen. Eivätkä ne välttämättä ole rennon näköisiä, vaan todella mielenkiintoisillakin leikkauksilla saa vaatteen toimimaan paremmin eri asennoissa.”