1 min

Ytimessä: Finarten palvelut jakamistalouden hengessä

Fablehti.fi 06/2020
Kodinsisustukseen ja mattoihin erikoistuneessa Finartessa yhdistyvät pohjoismainen estetiikka, boheemi värimaailma, kierrätysmateriaalit ja intialaisten kutojien taidokkuus.

Jo toisessa polvessa toimivan perheyrityksen vetovastuussa on Larissa Immonen, joka jatkaa yrityksen ketterää toimintatapaa. Hän on millenniaali ja jakaa oppejaan siitä, mitä kuluttajat haluavat. Finrtessa uutuutena on otettu käyttöön mattojen vuokrauspalvelu.

Mikä on yrityksenne salaisuus?

”Finartella on ollut aina tekemisen meininki. Meillä on tietynlainen rohkeus ja rentous. Juuremme ovat Pohjoismaissa, mutta asenteemme on maailmankansalaisen. Harva lähti perustamaan omaa tehdasta Portugaliin 80-luvulla mutta me lähdimme. Lama teki osansa, mutta se ei ollut Finarten loppu ― ennemmin pieni tauko. Tekemisen meininki jatkui vuonna 1991 jälleen Intiassa, jossa tuotantomme on tänä päivänä.

”Kuka vain pystyy ostamaan Finarten mattoja.”

Tärkein salaisuutemme kuitenkin on, että yksilölliset kodin design-esineet ovat kaikkien saatavilla ja kestävät aikaa niin tyyliltään kuin laadultaan. Kuka vain pystyy ostamaan Finarten mattoja. Meille on aina ollut tärkeätä pitää hintataso sellaisena, että se ei ole kenellekään hankinnan este. Hinnasta huolimatta oma arvomaailmamme on säilytetty; tuotamme tuotteemme vastuullisesti ja läpinäkyvästi.”

Mikä teissä on yllättävää?

”Olemme ottaneet käyttöön uusia liiketoimintamalleja, kuten mattovuokrauspalvelun. Teemme aika pienellä tiimillä tätä toimintaa, vain viiden ihmisen voimin. Olemme hyvin agile eli pyrimme ketterään liiketoimintaan. Kehitystyötä ei tarvitse tehdä aina montaa vuotta, vaan jo kerran tehtyä voidaan jalostaa eteenpäin. Aika ei aina ole juuri oikea tietylle tuotteelle tai palvelulle, mutta myöhemmin tulee se oikea momentum ja asiat ovat odottamassa jo puoliksi valmiina. Siitä on hyvä jatkaa.

Mattovuokrauspalvelu on tämän ytimessä. Palvelukonsepti linkittyy myös vahvasti jakamistalouden, kestävän kehityksen ja harkitun kulutuksen globaaleihin trendeihin, ja ne ovat Finarten arvoja. Nämä ovat puhuttelevia teemoja meille milleniaaleille, joita itsekin edustan.”

Mikä tekstiili- ja muotialassa on se juju?

”Olin kiinnostunut kehitysyhteistyöstä ja kestävästä kehityksestä. Ajattelin urani olevan jossain aivan muualla kuin perheyrityksessä. Jossakin kohtaa kuitenkin tajusin, että tällä alalla yhdistyvät monet minua kiinnostavat asiat eli design, estetiikka ja ajankohtaisuus. Mielenkiintoa tuovat tekstiilimateriaalit ja se tärkein ― kestävä kehitys ja vastuullisuus. Näen kuluttamisen osana identiteetin rakentamista. Kodin valinnat ovat perimmiltään itseilmaisua ja niillä osoitetaan omaa arvopohjaa sekä mieltymyksiä.”

Haaste, jonka olette kohdanneet. Miten ratkaisitte sen?

”Tekstiiliala on muuttunut ja myös meidän piti muuttaa Finarten toimintatapoja. Aiemmin olimme volyymipohjainen tukkukauppa, mutta niitä asiakkaita ei käytännössä enää ole olemassa. Palvelumuotoilun korostuessa parin viime vuoden aikana oli luontevaa muuttaa omaa yritystoimintaa palvelukonseptiksi ja yksilölliseen palveluun. Kriisi on hyvää disruptiota ja kirittäjä liiketoiminnalle, kuten koronakriisi on näyttänyt.”

Mikä on se valttikortti, jolla menestytte vielä 20 vuoden päästä?

”Tärkeää on muuttua ajassa ja seurata, mitä uusia materiaaleja markkinoille tulee tarjolle, ja kokeilla niitä omissa tuotteissa. Emme pelkästään seuraa trendejä vaan olemme rehellisiä sille, mitä asiakkaat haluavat. Tuotteemme ovat monen ikäiselle sopivia ilman että olisimme sitä suunnitelleet. Kierrätysmateriaalit ja muotoilu elävät ajassa, mutta silti tietty ajattomuus näkyy tuotteissamme.

Kokeneempien vinkeistä ja opeista pitää poimia juuri ne omaan firmaan sopivat. Ennen yrittäjien kesken ei ole ollut jakamisen kulttuuria mutta auttamisen meininki ja asenne on nykyään tosi hyvä. Yhteinen tahtotila saada suomalaista designia maailmankartalle on kova.”

Ytimessä on Fablehti.fi:n juttusarja, jossa tekstiili- ja muotialan yritykset jakavat yrityksensä keskeiset opit ja ratkaisut matkan varrelta.

Teksti: Milla Vainio
Kuva: Finarte